Sulje mainos

Kun alkuperäinen Zoo Tycoon julkaistiin vuosituhannen alussa, harva tiesi, että legenda syntyisi. Tästä rakennusstrategiapelistä tuli välittömästi miljoonien pelaajien suosikki. Se opetti meille paitsi talouden ja eläintenhoidon perusteet, myös sen, että penkkien rakentaminen liian lähelle apina-aitaa ei ole paras idea.

Pelin ydin oli herkkä tasapaino. Eläimet olivat erittäin vaativia ympäristölleen, ja jokainen laji vaati tarkan maaston suhteen, olipa kyseessä savanni, hiekka tai lehtimetsä. Yhden ylimääräisen puun tai kiven asettaminen riitti, ja seepra oli heti tyytymätön. Pelaajan piti säätää maaston korkeutta strategisesti tiukan isometrisen ruudukon avulla, kaivaa vesisäiliöitä ja palkata talonmiehiä, joiden huolenpidon puuttuessa puisto muuttui nopeasti kaaokseksi. Myös vierailijat itse olivat vaativia ja vaativat jatkuvasti uusia ruokakojuja, penkkejä ja ennen kaikkea käymälöitä joka nurkkaan.

Peliä rikastuttivat myöhemmin nerokkaasti kaksi suurta laajennusta. Dinosaur Digs -laajennuspaketti esitteli esihistoriallisia liskoja, jotka vaativat erityisiä sähköaitauksia, kun taas Marine Mania esitteli jättimäisiä vesisäiliöitä ja upeita esityksiä tappajavalaiden ja merileijonien kanssa.

Useimmat meistä kuitenkin muistavat varmasti vielä yhden asian. Jokainen pelaaja antoi ennemmin tai myöhemmin periksi kiusaukselle ja kokeili, mitä tapahtuisi, jos he poistaisivat palan leijonien aitaa tai katkaisisivat tyrannosauruksen sähköt. Kaikki luultavasti muistavat vierailijoiden paniikin. Juuri tämä täydellinen vapaus teki Zoo Tycoonista unohtumattoman kokemuksen, jota muistelemme vielä tänäkin päivänä lämmöllä.

Tämän päivän luetuin

.